Muistamisen taituriksi luonnehdittu Modiano yrittÃĪÃĪ ratkoa Pariisin arvoituksia, joista tÃĪssÃĪ kirjassa keskeiseksi nousee 1960-luvulla tapahtunut murha.
Pariisi on tÃĪynnÃĪ haamuja, ihmiset muuttavat, katoavat, ja puhelin soi usein tyhjyyteen. Nobelisti Patrick Modiano johdattaa lukijan kaupunkikÃĪvelylle halki aikojen.
â...olen kohdannut Pariisin kaduilla monta kertaa samoja ihmisiÃĪ, tÃĪysin tuntemattomia ihmisiÃĪ. ... HÃĪmmentÃĪvintÃĪ on se, ettÃĪ olen usein kohdannut saman ihmisen kaukana eri korttelissa, ikÃĪÃĪn kuin kohtalo â tai sattuma â olisi halunnut meidÃĪn tutustuvan toisiimme. Ja joka kerta minua on kaduttanut, kun olen pÃĪÃĪstÃĪnyt hÃĪnet ohitseni mitÃĪÃĪn sanomatta. RisteyksestÃĪ lÃĪhtee useita teitÃĪ, ja minÃĪ olen jÃĪttÃĪnyt seuraamatta yhtÃĪ niistÃĪ, sitÃĪ joka olisi saattanut olla juuri se oikea. Lohdutukseksi olen kirjoittanut huolellisesti muistivihkoihini nuo tyhjiin rauenneet kohtaamiset, kirjannut tarkan sijainnin ja niiden nimettÃķmien ihmisten ulkonÃĪÃķn. Pariisi on sillÃĪ lailla tÃĪynnÃĪ herkkiÃĪ kohtia ja niitÃĪ moninaisia muotoja, jotka elÃĪmÃĪmme olisi voinut saada.â
Patrick Modianon (s. 1945) romaanit kÃĪsittelevÃĪt menneisyyden vaikutusta identiteettiin ja muistin hÃĪilyvyyttÃĪ. NelisenkymmentÃĪ teosta kirjoittanut Modiano kertookin kirjoittavansa oikeastaan jatkuvasti samaa kirjaa, mutta katkonaisesti. HÃĪnelle on pitkÃĪn uransa aikana myÃķnnetty mm. Ranskan akatemian romaanipalkinto 1972, Prix Goncourt -palkinto 1978 ja kirjallisuuden Nobel-palkinto 2014.