Serotoniini

Houellebecq kirjoitti nyky-Ranskalle pelottavan teräväkuvaisen peilin: ennen keltaliiviliikkeen nousua kirjoitettu Serotoniini ennusti hallituksenvastaiset levottomuudet.

Työssään ja parisuhteissaan epäonnistunut 46-vuotias Florent-Claude Labrouste syö masennuslääkkeitä ja hautoo itsemurhaa. Hän kertoo elämästään agronomina, maanviljelijöiden ahdingosta, nuoruudenihanteidensa tappiosta, libidonsa hiipumisesta ja lukuisista pilluista. Labrousten tarina kulkee halki Ranskan, jossa perinteitä poljetaan ja maaseutua tuhotaan, kunnes viljelijät nousevat kapinaan.

Serotoniini on Houellebecqille tunnusmerkillisesti kyyninen teos keski-ikäisen valkoisen miehen ja nyky-yhteiskunnan alennustilasta, mutta piikikkyyden takaa pilkistää romanttisen rakkauden kaipuu ja kerrontaa höystää herkullisen kuiva huumori.

”Houellebecq on kirjoittanut suuren romanttisen romaanin suruun kuolevasta miehestä keskellä näivettyvää sivilisaatiota.” ELLE

”Mehevä, piikikäs, dramaattinen ja kepeä.” MARIANNE

"Aina muutaman vuoden välein Michel Houellebecq viiltää kirjallisella skalpellillaan ranskalaista yhteiskuntaa. Yleensä se tekee kipeää, usein järkyttääkin ja herättää joka kerta kohua. – – Kirjailija ei ole hukannut älyään eikä taitoa siirtyä banaaleista arkipäiväisyyksistä sujuvasti eksistentialismin ydinkysymyksiin. – – Herra Houellebecqin sormi on jälleen kerran osunut nykypäivän ranskalaisen (ja länsimaisen) yhteiskunnan haavoihin, ja se sattuu.” ECONOMIST

Ranskan kenties kiistellyintä nykykirjailijaa Michel Houellebecqia (s. 1958) on luonnehdittu mm. kyynikoksi, nihilistiksi, rasistiksi, misogyyniksi ja oikeistopopulistiksi. Hänen teoksensa ovat herättäneet pahennusta aina oikeusjutuksi asti. Serotoniini on

kirjamaailman luottokyynikon seitsemäs romaani.